Kävin eilen illalla bileissä! Sain sähköpostilla kutsun eräältä saksalaiselta harjoittelijalta. Olin ottanut porukkaan yhteyttä etukäteen ja tässä tarjoutui hyvä tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin.Perillä, kaupungin eteläosassa kuumassa asunnossa, piti äänekkäästi hauskaa kolmisenkymmentä ulkomaista työharjoittelijaa ja heidän joukossaan kourallinen paikallisia. Kun astuin paikkaan sisään, tuntui kuin olisin samalla siirtynyt Intiasta suoraan länsimaiseen viitekehykseen. Näin alkoholiakin juotavan ensimmäistä kertaa sitten tänne tulon. Yritin ahkerasti jutella mahdollisimman monen paikalla olleen kanssa, vaikka fiilis olikin vähän outo siitä syystä, että melkein kaikki muut olivat olleet kaupungissa jo kuukausia. Suomalaisia kekkereissä oli minun lisäksi peräti kaksi. Toinen heistä, turkulainen Mirkka, on viettänyt Delhissä jo yli vuoden, eikä ole ilmeisesti ihan heti Suomeen palaamassa.

Tänään heräsin iltapäivällä nukuttuani vihdoin kunnon yöunet ja läksin Delhin eteläosiin katselemaan, josko sieltä saisi asuntoa vuokralle. Minulle oli suositeltu paria aluetta yliopiston läheltä. Alun alkaen meinasin tehdä asunnon kanssa samalla tavalla kuin Espanjassa asuessani, eli menisin vain paikan päälle katsomaan, mitä löytyy. Täällä projekti osoittautuu kyllä hieman hankalammaksi. Kaupunkin on kerrassaan niin älyttömän kokoinen ja kaoottinen, etten tiedä, mistä aloittaa.

Löysin sentään yhden vuokravälitystoimiston, jossa parrakas turbaanipäinen ukko lupasi, että he keksisivät minulle jotain esiteltävää lauantaiksi. Sunnuntaina minun on myös tarkoitus mennä asuntokierrokselle erään paikallisen opiskelijan kanssa, joka ystävällisesti lupautui avustamaan meikäläistä. Hostelliyöpyminen siis harmi kyllä venyy vielä mutta luulisi, että viikonloppuna tapahtuu siis jotain edistystä. Noh, eipähän tuo neljä ja puoli euroa yö heti taloutta kaada.

Nyt alkaa hiljakseen tuntua siltä, että tähän kaupunkiin tottuu. Parina ensimmäisenä päivänä minua vaivasi koko ajan pieni jomotus päässä, ehkä ilmansaasteiden takia. Muutenkin keuhkot hakivat vielä tuntumaa tähän ilmaan. Nyt tuota vaivaa ei enää ole. Ruoastakaan en ole tähän mennessä saanut mitään kummajaisia pakkiin, varmaan siksi että olen lähinnä syöpötellyt hostellin keittiön antimia. Tosin safkapuolta voisi nyt hillitä ja vähän pudottaa painoa. Menin tänään ostamaan housuja ja kokeilin samaa kokoa mitä ennenkin. Eipä mahtuneet. Selitin tiskillä, että teillä on varmaan eri mitat kuin meillä. Lässyn lässyn (Dieselin byysat muuten irtosivat kymmenellä eurolla). Paluumatkalla matkustin itsekseni polkupyöräriksalla ja meidät ohitti ylämäessä virnuileva kuski, jolla oli kaksi paikallista kyydissä. On suomalaiskeho kunnossa.