Huhhh. Eilen tuli nähtyä monta viiksekästä toimiston miestä pöydän takaa. Kävin päivän aikana miltei kymmenessä eri kiinteistöfirmassa kyselemässä huonetta. Yksi erittäin sympaattinen nuorempi kaveri näytti minulle upouuden ja kauniin kolme makkaria + olohuone –yhdistelmän kivalta alueelta, vuokra vain 80 euroa per lärvi. Olisin ottanut lukaalin siltä istumalta mutta suureksi harmikseni mahdollinen tuleva tiibetiläinen kämppis ilmoittikin, että kyseinen hinta oli hänelle ja serkulleen liikaa.

Siirryin yliopistoa lähelle olevalle asuinalueelle hakukeikkaa jatkamaan. Naapurusto osoittautuikin melko kalliiksi. Rapistuneista kämpistä pyydetään 120-140 euroa kuussa. Loppujen lopuksi parhaaksi vaihtoehdoksi tuntui jäävän huone eräässä kimppakämpässä. Sadan euron vuokraan sisältyy palvelijapoika, joka käy laittamassa ruoat, pesee pyykit ja siivoaa. Niin ja lukaalin toinen asukki on 50-vuotias mies, jolla on jo itsellään opiskelevia tyttäriä. Hän on kiinteistöfirman kundin tuttuja. ”He has a very jolly nature. With him you can talk about babes and everything”. Hmm. En oikein visioinut tuollaista kämppistä ja palvelijahommakin oudoksuttaa. Toisaalta ei ikinä tiedä, jos vaikka päädynkin siihen asuntoon, jos muuta ei löydy.

Pistän tässä hieman jäitä hattuun ja asetan uudeksi muuttodeadlineksi tämän viikonlopun. Vaikka viime päivinä olen nähnyt vaivaa tämän projektin eteen, niin loppujen lopuksi olen tullut samalla käyneeksi monissa eri kaupunginosissa ja nähnyt, millaisia asuntoja Delhissä on, sekä miten ihmiset niissä elävät.