Kultuurioppitunti taas. Kävin vilkaisemassa hyvällä alueella kämppää. Sisältä siistissä kunnossa suomalaisillakin standardeilla, tosin mielenkiintoisempi ja koristeellisempi. Vain 200 euron vuokra kolmelle jaettavaksi. Kiinteistövälittäjä ohjasi minut vielä keskustelemaan myös asunnon omistajan kanssa. Hän asuu samassa rakennuksessa perheensä - siis lapsi ja lapsenlapset- kanssa. Vanha, parrakas ja aivan taukoamatta juttua heittävä mies tarjosi apua ja oli erittäin myötämielinen meikäläistä kohtaan. Kuitenkin, koska olen ulkomaalainen, hän katsoi hyväksi ilmoittaa, että täälläpäin pitää sitten elääkin intialaiseen tyyliin. Asunto on ”asumista, ei nautiskelua varten”. Naapurustossa nousee kuulemma aikamoinen kohu, jos perheen omistamassa huoneistossa ramppaa esimerkiksi eri naisia harva se päivä. Pahimmassa tapauksessa naapuruston moraalivartijat saattavat kuulemma soittaa virkavallan paikalle vaatimaan selitystä siitä, kuka tämä nainen on ja mitä hän tekee asunnossa. Mitään bileitäkään ei saa pitää.

Luulisi, että mies hieman jo liioitteli, koska jotkut tarinat maistuivat jo aikamoiselta Taleban-touhulta. Olen kuitenkin valmis hyväksymään paikallisten olosuhteiden asettamia rajoitteita, jos saan tilaisuuden asustella sopivassa lukaalissa hyvässä seurassa.

Delhin kerjäläisiin en ole kyllä vielä tottunut, eikä niin varmaan tule käymäänkään. Hyvä niin. Autoriksan pysähtyessä risteykseen näin pienen alastoman pojan, joka kyyhötti jalkakäytävällä nelinkontin, kädet ristissä. Pää roikkui hartoiden välistä ja sen ympärille oli vedetty paksu sideharso, jonka toisella puolella oli verta. Tajusin, että kyseessä taisi olla sama katukerjäläinen, joka pyysi minulta aiemminkin pikkurahaa. Tosin silloin hän vielä hymyili siitä huolimatta, että side pään ympärillä peitti sitä kohtaa, jossa vasen korva oli joskus ollut.

Tänään hostellille palatessani pieni, ryysyinen ja iholtaan tumma poika seurasi minua pikän matkaa, kunnes vastaan tuli kaksi samanikäistä, paremmin huoliteltua kersaa, jotka alkoivat häntä tönimään. Vaikka en ollut erityisemmin nauttinut satunnaisen matkakumppanini seurasta, oli tuo tilanne sentään pakko pistää poikki. Ehkä eleestäni rohkaistuneena poika päätti vielä kerran lähteä perääni, kunnes kadulla käyskentelevä koira hyppäsi hänen eteensä vimmatusti haukkuen. Siinä vaiheessa katulapsi katosi näkyvistäni.