Kävimme eilen katsomassa Taj Mahalia. "Kyynel ikuisuuden poskella", kuten eräs runoilija asian muotoili. Monumentti sijaitsee Agran kaupungissa, joka on noin 200 kilometrin päässä Delhistä. Teimme matkan tilavassa ja todella mukavassa paikallisen kuskin suhaamassa autossa.

Ylipäänsä oli todella mukava mennä metropoliksen ulkopuolelle ensimmäistä kertaa sitten Intiaan tulon. Olin taas kerran porukan ainut mies. Reissussa meitä oli minun lisäksi Tiina Jyväskylästä, Elaine Kiinasta, Kate Ukrainasta ja Özlem Turkista.

Agraan saavuttuamme meitä odotti paikan päällä opas, joka liikkui seurassamme iltaan saakka. Ennen varsinaiseen pääkohteeseen menoa päätimme käydä ensin kaupungin Red Fortissa, mogulien eli muinaisten muslimihallitsijoiden persialaiseen tyyliin rakennuttamassa linnoituksessa. Ennen linnoitukseen menoa oppaamme varoitti meitä ryhtymästä ylenpalttiseen dialogiin odottavien kaupustelijoiden kanssa, koska siinä saattaisi joutua ikävään kinastelutilanteeseen. Autosta poistuttuamme kimppuumme kävikin vihaisen ampiaisparven lailla matkamuistojen tyrkyttäjiä, jotka seurasivat meitä sinnikkäästi ja äänekkäästi linnoituksen portille asti. Turismin lisääntymisen myötä on kasvanut myös niiden ihmisten joukko, jotka haluavat ilmiöstä hyötyä.

Punaisessa linnoituksessa oli omat tyylikkäät puolensa mutta kaikki odottelivat lähinnä Taj Mahaliin menoa. Kun vihdoin saavuimme sinne turvatarkastusten läpi keskipäivän auringonpaahteessa, tuntui siltä, että reissu oli tekemisen arvoinen. Hallitsija Shah Jahanin suosikkivaimon mausoleumi on todellakin komea rakennelma. Paikalla oli todella suuri määrä turisteja ja kun näimme monumentin ensimmäistä kertaa, avautui silmiemme edessä myös näkymä innostuneesta matkailijajoukosta, joka miltei työnteli toisiaan pois tieltä saadakseen potrettinsa otettua Taj Mahal-taustalla.

Mausoleumi on läheltäkin katsottuna todella kaunis ja erittäin hyvässä kunnossa. Tosin sillä rahalla, mitä varsinkin ulkomaalaisilta lipusta netotaan, pystyy restaurointitoimia pyörittämään aika vaivattomasti.

Taj Mahalin ympärillä monet paikalliset halusivat otattaa kuvansa joko vaalean Tiinan tai ukrainalaisen Katen kera. Etenkin miehet. Yksi nainen antoi jopa lapsensa Tiinan syliin ja viritti kameransa valmiiksi. Varastin itsekin välistä muutaman otoksen. Kannattaa siis katsoa päivitettyä kuvasivuani. Kommentit tuotoksista ovat tervetulleita. En loppujen lopuksi kuvannut Taj Mahalia erityisen ahkerasti vaan käytin hyväkseni mahdollisuuden hioa taitojani ryhmän tyttöihin, jotka olivat yllätyksekseni todella kiitollisia siitä, että viitsin ottaa myös heidät huomioon.

Koska olin matkaavan ryhmämme ainut mies, löysimme muutaman käytännön esimerkin kautta viitteitä intialaisen yhteiskunnan sisäänrakennetusta patriarkaalisuudesta: Lähdimme lounastamaan paikalliseen ravintolaan mutta hintatason huomattuamme suuntasimme ovesta ulos. Silloin yksi tarjoilijoista lähestyi rivakasti minua ja kertoi, että sir, tarjoamme teille neljänkymmenen prosentin alennuksen. Minä sitten ilmoitin asiasta tytöille. Kun palasimme Taj Mahalilta, miespuolinen matkaoppaamme antoi palautelomakkeen ainoastaan minulle. Täytin paperin nopeasti ja kysäisin sentään tytöiltä, olivatko he ollenkaan samaa mieltä kanssani. Minun siis oletettiin tekevän kaikki tärkeät päätökset koko poppoon puolesta.

Palasimme Delhiin myöhään illalla silmät täysin ristissä, koska olimme lähteneet matkaan aamukuudelta. Siitäkään huolimatta ekskursion teko ei todellakaan kaduttanut.