Eilen koko maan huomio oli keskittynyt Prince-nimiseen kuusivuotiaaseen poikaan. Kyläläisperheen lapsi oli ollut perjantaina leikkimässä ulkosalla kavereidensa kanssa, kun hän putosi yhtäkkiä syvään, kapeaan koloon. TV-kamerat ehtivät paikalle jo ennen pelastuspartiota ja tiedossa oli herkullinen mediatapahtuma. Princen kuopasta nostamiseksi järjestettiin monimutkainen ja kallis operaatio sankan yleisöjoukon ympäröimänä. Ministerikin muisti käydä näyttäytymässä. Hapen ja ruoan ohella kuoppaan laskettiin myös pikkuinen kamera, jotta pohjalla napottavan lapsen kasvoja voitiin aika ajoin vilauttaa kotikatsojille. Sunnuntai-iltana muksu vedettiin kolosta ulos aplodien kera.

Kaikkien ilon pilaava utilitaristi voisi piruuttaan huomauttaa, että olisi parempi idea ohjata saman verran huomiota ja etenkin rahaa sille mittaamattoman suurelle lapsikatraalle, joka näivettyy kadulla joka ikinen päivä. Princen selviytymisen puolesta rukoiltiin ympäri Intiaa sekä diasporan voimin. Haluttiin ilmeisesti näyttää, että yksittäisenkin lapsen henki on arvokas. Ainakin jos se kerää kansan ruudun ääreen.

Kävimme visiitillä tulevan kämppämme omistajan luona ja pitkän keskustelun jälkeen päätimme muuttaa heti. Tänään jätän huoneeni avaimen viimeistä kertaa hostellin tiskille. Tästä se alkaa!