Uusi käänne harjoittelun suhteen. Olin tänä aamuna menossa sovittuun tapaamiseen Jamia Millia –yliopistolle aloittaakseni vihdoin työt, kun professori soitti ja sanoi, että kannattaa kääntyä takaisin. Koko kampusalue oli suljettu poikkeustilan vuoksi. Sovimme, että palaamme asiaan 1. elokuuta.

Olinkin lukenut aiemmin viikolla oudosta tapahtumasarjasta yliopistolla ja tämän päivän lehti valaisi sen, miten älyttömäksi tilanne oli kehittynyt. Kaikki alkoi siitä, kun tiistaina sikäläisen ylioppilaskunnan edustajat vaativat päästä vararehtorin puheille keskustellakseen hänen kanssaan yliopistoa vaivanneista taloudellisista epäselvyyksistä. Sen sijaan –opiskelijoiden kertoman mukaan- vararehtorin pestaamat muskelimiehet pieksivät heidät. Yliopiston hallinto puolestaan väittää, että turpasauna tuli pikemminkin joltain toiselta opiskelijaporukalta. Oli miten oli, opiskelijat ovat nyt järjestäneet kampusalueella mielenosoituksia ja osa heistä on nälkälakossa. Yliopiston hallinto väittää poistaneensa kampusalueen majoitustiloista melkein kaikki asukkaat, kun taas opiskelijat kertovat, että he ovat lukinneet ovensa ja kukaan heistä ei ole suostunut lähtemään.

Olisi hillittömän vaikea kuvitella tällaista tapahtuvan kotiyliopistolla. Välit ylioppilaskunnan ja hallinnon välillä Jamia Milliassa ovat ilmeisesti olleet todella kireät jo pitkän aikaa. Vielä ei ole tietoa siitä, kauanko tilanteen rauhoittaminen kestää. Jos aloitan työt todellakin elokuun alussa, millainen ilmapiiri alueella vallitsee silloin?

Tässä tuli siis kertaheitolla puolitoista viikkoa vapaa-aikaa lisää. Pitää kai alkaa matkustelemaan tai jotenkin kehittämään itseään.