Tänään vietin tuntikausia erinäisiä nettisivuja väsätessä. Kun homma alkoi tympimään, päätin lähteä kävelylle ja etsiä samalla sen järven, jonka pitäisi olla aivan lähimaastossa. Minuutin kävelyn jälkeen minua odottikin ilahduttava näkymä. Ensin vastaan tulivat läheisen temppelin historialliset rauniot. Pytinki on aikoinaan rakennettu punertavasta tiilestä ja vielä suhteellisen hyvin kasassa. Suurissa kupoleissa ja kaarissa lepäävä vaalea värisommitelma on mainio ympäröivään, laajaan viheralueeseen suhteutettuna. Tässä vieressä on todellakin suuri puisto, jonka keskellä napottaa tyyni järvi. Pääskysiä liiteli pääni yli mittavina parvina puusta toiseen.

Vaikka tämä asuinalue sijaitsee eteläisen Delhin keskellä, liikenteen melua kuulee vain jos oikein tarkaaan keskittyy. Puistossa ääntä pitivät enimmäkseen linnut ja krikettiä pelaavat lapset. Halusin ottaa ulkoa kuvia mutta tänään oli aivan liian pilvinen päivä siihen touhuun. Palaan kyllä asiaan hyvin pian. Näin myös täällä ensimmäistä kertaa lenkkeilijöitä. Puisto on kerta kaikkiaan niin viehättävä, että taidan ennen pitkää liittyä heidän seuraan. Vihrerpunaisen maisemakokonaisuuden keskellä käyskenteli kirjaviin asuihin pukeutuneita paikallisia iltakävelijöitä. Nyt viimeistään huomaa, että törmäsin kämppää etsiessä todelliseen jättipottiin.

Kämpälle palatessa kävelin laihan, mustan lehmän ohi joka pyöritteli suussaan kadulta noukkimaansa muovipussia.