Nyt alkoi virallinen Hindin opiskelu. Kävin eilen yksityisopettajan luona ja pääsimme hyvän starttiin. Hindi on Suomeen tai muihin länsimaisiin kieliin verrattuna täysin eri puusta veistetty. Se perustuu sanskriittiin, jonka jotkut sanovat olevan maailman täydellisin kieli siksi, että se sisältää niin kattavan joukon eri äänteitä.

Opettaja oli äimän käkenä, kun hän havaitsi, että olin opetellut kirjaimiston (ks. esimerkki kuvassa) itsekseni kotona ennen Intiaan tuloa. Tiesin myös jo etukäteen kielen perusteet. Kuulemma melkein kaikki muut hänen ulkomaalaiset oppilaansa aloittavat aivan tyhjästä ja joillain kestää jopa seitsemän tai kahdeksan kuukautta opetella lukemaan Hindiä. Minun mielestäni se ei ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Joka tapauksessa opettaja oli erittäin tyytyväinen lähtötilanteeseen ja hän ennusti, että vuoden loppupuolella meikäläinen lukee jo sanomalehtiä paikallisella kielellä. Toivotaan niin!

Miksi ylipäänsä haluan opetella Hindiä? Delhi on niin suuri ja kansainvälinen kaupunki, että täällä tietenkin pärjää englannilla, tai sillä voi ainakin taistella tiensä arjen läpi. Englantia ei kuitenkaan puhuta edes niinkään laajalti mitä Suomessa. Esimerkiksi useissa kaupoissa kielitaitoa löytyy vain juuri sen verran, että tuotteen myynnin saa hoidettua. Tunnen siis itseni monissa tilanteissa länsimaiseksi idiootiksi, joka olettaa, että englantia kyllä ymmärretään jos sitä kailottaa tarpeeksi kovaa ja hitaalla tahdilla.

Olen tässä kaupungissa asuessani tutustunut yhteen aitoon perheeseen. Vuokraisäntämme asuu nimittäin vaimoineen ja lapsineen samassa rakennuksessa. Kävimme toissailtana hoitamassa heidän luonaan paperiasioita ja jäimmekin kämppäkaverin kanssa jutustelemaan niitä näitä pitkäksi toviksi. Päivällistäkin haluttiin meille tarjota. Mieleeni palautui se tosiasia, että olen tavannut esimerkiksi tamperelaisen vuokranantajani lyhyesti vain kerran yli vuoden aikana.

Vuokraisäntä tietenkin kyseli minulta Suomesta ja kertoi omista näkemyksistään eurooppalaisen ja intialaisen elämäntyylin eroista. Itse asiassa mies haukkui kotimaansa ja kansansa aika surutta. Hän valitteli sitä, miten Intiassa on suunnattomasti köyhyyttä, rikollisuutta ja korruptiota. Pohjois-Euroopassa kun kaikki ovat niin rehellisiä ja tunnollisia. Olin hieman hämilläni ja mumisin, että eikö sentään korruptio juonna juurensa brittihallintoon. Mies latasi heti takaisin, että kolonialismin aikana Intiassa oli turvallista, virkamiehiä ei voinut lahjoa ja oikeusjärjestelmä oli rivakka, toisin kuin nykyään.

"Vertaile vaikka brittiläisten ja intialaisten rakentamaa infrastruktuuria keskenään. Brittiläisten aikana tehtyjä teitä on vieläkin käytössä, kun intialaisten urakoima väylä on pilalla jo muutamassa vuodessa."

Vuokraisännän yhteenveto oli siis se, että intialainen luonne ei kerta kaikkiaan sovellu järjestäytyneen yhteiskunnan perustamiseen ja ylläpitämiseen. Itse en pitäisi asiaa niin yksinkertaisena ja etenkin brittihallinnon hyvien puolten yksipuolinen korostaminen tuntui oudolta.