Tässä maassa on tiettyjä huonoja tapoja, joiden päivittäinen ajatteleminen vain huolestuttaa.

Kävin eilen Mirkan läksiäisjuhlassa. Hän palaa Turkuun pitkän Delhissä oleskelun ja työskentelyn jälkeen. Bileisiin oli tullut minua ennen afroamerikkalainen kaverini Queensista, siis tämä Tameka nimeltään. Hänet oli tuonut autolla paikalle intialainen miespuolinen, suunnilleen minun ikäinen tuttava, joka myös lupasi viedä tytön illan päätteeksi takaisin kotiin suhteelisen syrjäiselle asuinseudulleen. Melko pian kuitenkin huomasin, että tämä Nash-niminen miekkonen kiskoikin viinaa molemmin käpälin. Puhe alkoi sammaltamaan reilusti ja katse harittaa. Kyselin tyypiltä, onko kovinkaan fiksua yhdistellä autoilua ja juopottelua:

"Mä olen kuule sellainen mies, että mä teen mitä haluan. Ja mä ajan kännissä jos mieli tekee. Sitäpaitsi silloin kun ajan jurrissa niin en ikinä kulje kuuttakymppiä kovempaa ja noudatan aina liikennesääntöjä."
"Vai niin. No oletkos sinä joutunut ikinä onnettomuuteen rattijuopumuksen takia?"
"Joo kyllä mä kerran mutta se toinen tyyppi oli kovemmassa kaasussa kuin mä."

Tameka harkitsi tosissaan äijän kyytiin nousemista, koska hänen piti mennä seuraavana aamuna töihin ja taksimatka tulisi kalliiksi. Huomautin hänelle kuitenkin, että jos pienellä rahallisella panostuksella välttää melkein takuuvarman liikenneonnettomuuden, on investointi kannattava. Nash oli siinä vaiheessa niin syvässä tuubassa, että en olisi itse tarttunut sellaisessa kunnossa edes kakarojen kolmipyörään. Lopulta tyttö nousi paikalle tilaamaani taksiin.

Intiassa rattijuopumus ei valitettavasti ole samanlainen sosiaalinen tabu kuin Suomessa. Kannatan kulttuurirelativistista suhtautumista eri maiden käytäntöihin mutta kännissä ajaminen on mielestäni vain kategorisesti paskamaista.