Teretulemast kuntoilemise piiri! Pääsin tänään vihdoin käymään paikallisen lenkkiporukan mukana juoksukierroksella ja illanvietossa. Kyseessä on Capital Hash House Harriers -niminen kansainvälinen sakki. Itse järjestö toimii ympäri maailmaa, kooten yhteen kuntoaan kohottavia, kaljaankin meneviä eri ikäisiä ammattilaisia. "Alkoholistiryhmä, jolla on juoksuongelma", kuten netissä tarkoituksellisesti yliampuen jengi itseään kuvaa.

Hash-seurueella on omat riittinsä ensikertalaisille. Jos juoksukengät ovat liian fiinissä kunnossa, niistä saattaa joutua ryyppäämään keppanaa lenkin jälkeen. Minulla oli useampi viikko aikaa sivellä sontakerrosta Reebokeihini mutta jätin tämänkin askareen tietenkin viime tinkaan. Minuutteja ennen asunnolta lähtöä hankasin siis hätäpäissäni kuravelliä ja skeidaa lenkkikenkien pintaan.

Intialaisessa kulttuurissa kengät ovat ehdottomasti kaikkein saastaisin vaatekappale. Niitä jopa roikkuu joissain takseissa ja riksoissa karkottamassa löyhkällään pahoja henkiä kuskin niskasta. Vaikka yritin ryvettää lenkkareitani syrjässä, kaksi paikallista miestä tuijottivat tyrmistyneinä ulkomaalaista, joka tieten tahtoen teki valkoisen prameista tossuistaan paskanruskeita.

Illalla lenkkeilyn jälkeen kaadoimme porukalla muutamat kaljat. Kuskimme -Tikari nimeltään- myös, koska hänestä "tuntuisi muuten yksinäiseltä". Täällä on kerta kaikkiaan pakko hyväksyä satunnainen tissuttelu autoilijan osalta, koska muussa tapauksessa jää itse napottamaan ties minne yötä vasten. Paluumatkan aikana Tikari naukkaili aika ajoin olutta liikenteessä luovimisen ohella. Kerran hän pysähtyi ostamaan tupakkaa ja antoi kaljapullon minulle. "Voitko pidellä tätä? Mutta älä juo siitä."

Niin no enhän minä olisi voinut ottaa kun en edes ajanut!