Olen Pitkäsen Tuure, 26-vuotias sosiologian opiskelija Tampereelta. Tein tämän blogin lähinnä matkapäiväkirjaksi Intian-reissuni ajalta 10.7. - 22.12.2006. Sähköpostiosoitteeni on tuure.pitkanen@uta.fi

16.9.06

Lähden huomenna illalla pidemmäksi ajaksi matkalle. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, aikaa kulunee reilu viikko. En varmaankaan ole tavoitettavissa tänä aikana. Menen Reiman ja hänen irlantilaisen tyttöystävänsä kanssa katselemaan Intian Himalajaa.

Tänään satuin samaan paikkaan lounastamaan kämppisteni Tenzingin ja Phuntsokin kanssa. Pojat pyörittelivät paperilla joitain lukuja. En pikaruokaa syödessäni heti hoksannutkaan, että kyseessä olivat arviot asumiskustannuksista. "Tuure, mitä mieltä olisit muuttamisesta?". Valmistautumispyyntö kysymykseksi naamioituna.

Kolmannen kämppäkaverini Nyugenin isä, siis samalla Tenzingin setä, on viettänyt muutaman viime päivän kämpillämme ja tullut kuulemma siihen tulokseen, että asumme liian kaukana hänen poikansa koululta. Pappa kuulemma roudaa Nyugenin toiseen kämppään, mikä tarkoittaa meille muillekin aika todennäköistä siirtymistä samaiseen asuntoon. Huomenna aamulla olisi kai tarkoitus käväistä katsomassa "hienoa" lukaalia, jonka setä on meille ystävällisesti etukäteen etsinyt. Olohuone ja vain yksi makuuhuone. Minä saisin kuulemma oman huoneen, jolloin kolme jannua makaisi olohuoneessa joka yö. Älytöntä. En tosin enää uskalla kritisoida ääneen setämiehen edesottamuksia sen jälkeen kun Tenzing viime kerralla raivostui minulle siitä syystä.

Tämä Hauz Khas Village on yksi harvoista alueista, joihin olen todella tykästynyt Delhissä, enkä näe mitään positiivista muutossa. Tenzing sanoi, että uuden asunnon etu olisi se, että koko rakennus on täynnä tiibetiläisiä. Tähän asti ongelma on kuulemma ollut se, että olemme koko ajan intialaisten ympäröiminä. Siihen minun oli pakko vastata, että Intiassahan tässä sentään asutaan.

Keskiviikkona iltapäivällä kroppaan virisi merkillinen tunne, joka iltaan mennessä oli edistynyt jo ronskiksi oireiluksi. Vietin puolitoista päivää petin pohjalla, eikä minkäänlainen suhde ruokaan kiinnostanut. Nyt tilanne on jo miltei normalisoitunut. Päättelin itsekseni, että olin ehkä jonain tuntemattomana hetkenä ollut liian kokeilevalla tuulella ravinnon suhteen ja maksoin siitä hikisen hinnan.

2 Comments:

Blogger Tomi Astikainen said...

Hoi!

Ekaa kertaa eksyin sivullesi. Tosi mukaansatempaava ja ettenko sanois naseva tyyli kirjottaa siulla! Pida ittestas huolta ja jatka samaan malliin.

Sri Lankan ystavasi.

25 syyskuuta, 2006 22:48

 
Blogger Tomi Astikainen said...

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

25 syyskuuta, 2006 22:59

 

Lähetä kommentti

<< Home