Varanasi. Hindujen pyhä kaupunki Ganges-joen varrella. Reilu miljoona asukasta. Olin siis 700 kilometrin päässä Delhistä kolmen kaverin kanssa; Reima, Iona Romaniasta ja vakiojenkki Tameka. Perille saavuimme perjantai-aamuna yöjunasta ulos mönkien. Kakkosluokassa reissaaminen on poskettoman halpaa mutta matkaa ei voi suositella mukavuudenhaluisille.

Varanasi on merkittävä paikka siinä mielessä, että hindujen uskomuksen mukaan siellä kuolleet ja krematoidut vapautuvat jälleensyntymisen syklistä. Toisaalta meidän poppoolla olikin jo loppuvaiheessa kaupungista sellainen mielikuva, että päivää pidempi oleskelu Varnasissa houkuttelee varmasti itse kutakin päättämään päivänsä hyvin äkkiä. Melkoinen peppureikä maan päällä. Delhissä on alueita, joissa länsimaalainen väijytetään ostamaan rihkamaa, yöpymään "hyvässä" hotellissa, nousemaan ylihinnoiteltuun taksiin jne. Sitä en tiennyt, että pääkaupungin pyöritys olikin vain kähisevää alkusoittoa Varanasia odotellessa. Hotellimme oli vanhan kaupungin keskellä joen varrella. Mikään kulkupeli ei saanut viedä meitä ovelle saakka, joten majapaikkaan paluu vaati joka kerta kapeiden ja täysin toisiaan muistuttavien kujien läpi puikkelehtimista samalla kun läjä kaupungin nuoria miehiä käveli kannoillamme, tuputtaen jatkuvasti milloin kaulakäätyä, milloin veneajelua tai jopa oopiumia. Kulkureiti olivat myös erityisen tiheässä orgaanisessa lehmäntuotteessa. Sontakikkareiden ja mätänevien elintarvikkeiden yhteishaju oli vuoroin pistävä, vuoroin pökerryttävä. Tiesin heti, että kauneuden löytäminen tällaisen kakkabakkanaalin keskeltä tulisi kirvoittamaan aimo hien suomalaiseen otsaan.

Hotellimme oli hintaansa nähden siisti mutta vaikutti pienen tarkastelun jälkeen erityisen vankilamaiselta. Kaikki rakennuksen ikkunat ja avoimet kohdat oli vuorattu teräsverkolla hillittömän apinoiden invaasion estämiseksi. Ravintolassa räjähtäneen näköinen, kalsareihin ja vaimonhakkaajapaitaan sonnustautunut sänkinen mies kantoi äkäisenä kahvia ja lettua pöytään.

Lauantaina viideltä aamulla läksimme jokiristeilylle, joka olikin reissumme paras anti. Teimme lyhyen kierroksen rivakasti virtaavassa Gangesissa, käyden jatkuvaa pällistelykilpailua paikallisten pulikoijien kanssa. Gangesin vesi on rapaisen ruskeaa ja viimeisen päälle saastunutta mutta suuret ukkoremmit kylpivät, rukoilivat ja pesivät vaatteitaan virrassa siitä huolimatta.

Illalla Varanasin pimeillä kujilla sompaillessamme takaa paineli hurjalla vauhdilla joukko metelöiviä miehiä, kantaen liinoihin käärittyä ruumista olallaan bambukepeillä. Poliisi huitoi meitä väistämään. Psykedeelinen kokemus.

Sunnuntaina minä ja Reima jäimme kaupunkiin kaksistaan ja halusimme käväistä vielä vilkaisemassa miten ruumis palaa. Löysimme pitkän pyörimisen jälkeen rannalta paikan, jossa on tulessa viisi-kuusi kuollutta kerrallaan. Polttotoimenpiteet ovat käynnissä 24 tuntia vuorokaudessa. Paikallinen mies vei meidät pienelle parvekkeelle, josta pystyimme seuraamaan toimitusta kunnioittavalta etäisyydeltä. Vainaja tuodaan poltettavaksi kahdenkymmenen tunnin sisällä kuolemasta. Kuolleen poika saa tehtäväkseen puhdistautua peseytymällä ja ajamalla partansa ja hiuksensa. Hän myös sytyttää puukasan palamaan. Tuhkat lasketaan Gangesiin. Ulkomaalaisia ja naisia ei päästetä rovion välittömään läheisyyteen. Naiset kuulemma häiritsevät itkullaan toimitusta ja menneinä aikoina jotkut heistä hyppäsivät liekkeihin miehensä perään. Tai heidät laitettiin hyppäämään. Mietiskelimme Reiman kanssa sitä, miksi monet länsimaiset haluavat nähdä ruumiinpolton, kun esimerkiksi Suomessa hautajaisiin kinuava turisti olisi melkoinen kummajainen.

Eräässä ravintolassa tapaamamme saksalaistyttö oli asunut Varanasissa yli puoli vuotta ja huomautti, että valtaosa paikallisesta väestöstä elää kuolemasta tavalla tai toisella. Polttopalvelun lisäksi tarvitaan majoitusta ja ruokaa, sekä kremaatio ja siihen liittyvä perinne houkuttelevat paljon matkailijoita.

Varanasi oli sen verran epämukava matkakohde, että tästä eteenpäin taidan suunnata mielenkiintoni pieniin paikkakuntiin. Suurimmissa ja tunnetuimmissa kohteissa liiallinen turismi ja siitä irtoava raha tekevät äkkiä selvää paikallisen väestön rehellisyydestä ja kohteliaisuudesta.