Bombay...

Olen lukemassa Edward Lucen teosta "In Spite of the Gods: The Strange Rise of Modern India". Luce kertoo, etta Intiassa asiat jarjestyvat joskus yllattavalla tavalla. Tulimme tanaan yojunalla tanne maan taloudelliseen keskukseen, tarkoituksenamme jatkaa saman tien Goalle. Emme olleet varanneet jatkoyhteyden lippuja etukateen ja niiden saaminen osoittautuikin todella kimurantiksi intialaisen uudenvuodenjuhlan aiheuttaman ruuhkan takia. Ravattuamme lukuisissa lipputoimistoissa moneen kertaan olimme jo saaneet "eioota" osaksemme masennukseen asti. Sitten eras juna-aseman kiltti naisvirkailija mainitsi, etta saattaisimme pokata viela piletit samalle paivalle ns. VIP-kiintiosta. Viela yksi reissu toiselle juna-asemalle ja pian liput olivat edessamme tiskilla. Sinnikkyys palkittiin.

Nain suhteellisen kokeneenakin Intian-ulkomaalaisena joutuu kaikesta huolimatta satunnaisen kusetuksen kohteeksi. Tykitimme Bombayn keskustassa taksilla, jonka kuski suostui yllattaen pelaamaan mittarilukeman mukaan. Kun olimme pyorineet liikenteessa tuntikausia, taksa raksutti aivan pikkuhiluissa ja nautimme huoletta kyydista. Kuitenkin koko reissun paatteeksi kuski kaivoikin hansikaslokerosta esille tylyn, virallisen kertomataulun, jonka mukaan hinta oikeasti maaraytyi. 50-luvulta peraisin olevan brittitaksin mittaria ei tietenkaan ole paivitetty sitten niiden aikojen, joten hintojen paivitys hoidetaan tuolla hieman kyseenalaisella tavalla. Turistille ei tietysti kannata mainita asiasta mitaan etukateen.