Edellisen blogijutun alkuun viitaten pitänee vain todeta, että ikinä ei kannata mennä manaamaan.

Olin tänään tulossa autoriksalla, siis pikkuisella taksilla töistä kotia kohti. Kuski lähti vilkkaasti liikennöidyllä tiellä ohittamaan oikealta puolelta (vas. puoleinen liikenne Intiassa) pysäkillä seisovaa linja-autoa. Silmäkulmasta, kuskin pään ohi vilkaistessani huomasin yhtäkkiä mustan moottoripyörän visiirin ja etuvalon, jonka jälkeen pamahti ikävästi. Prätkää kuskaava nuori mies oli veistellyt kylmäpäisesti liikennettä vastaan, ei huomannut bussin takaa hiipivää autoriksaamme ja törmäsi päistikkaa siihen. Kundi kellahti törmäyksestä asfaltille ja noustessaan irvisti ja piteli kylkeään. Taksikuski puolestaan kävi katsomassa kotteroonsa tulleet kuhmut ja haukkui moottoripyöräilijän kunnolla. Matka jatkui yllättävän nopeasti. Vaikka mitään fyysistä vahinkoa ei tapahtunut, kului minulta muutama minuutti säikähdystä analysoidessa.

Joskus intialainen kertakaikkinen piittaamattomuus liikennesääntöjen suhteen on todella hermostuttavaa.