En ole sitten viime postituksenkaan jälkeen törmännyt liikenteessä norsun perseeseen tai vapautunut jälleensyntymisen kierrosta, joten tyydyn taas kommentoimaan intialaista yhteiskuntaa, tällä kertaa lasi maukasta viskiä käden ulottuvilla.

Tämän maan politiikassa sosialisteilla ja kommunisteilla on ollut lähihistoriassa reilusti tuntumaa vallankahvasta ja Intian itäosissa (Kolkatassa) punaisilla on edelleen viimeinen sana yhteiskunnallisten ratkaisujen suhteen. Kuitenkin kadulle astuttaessa ei ole epäilystäkään siitä, mikä taloudellinen lainalaisuus on niskan päällä. Pikkupuodeissa ja jokapäiväisessä rahanvaihdossa kapitalismi esiintyy puhtaimmassa muodossaan. Ostaja luopuu vain siitä rahamäärästä, joka on ehdottoman välttämätön hyödykeen saamiseksi. Myyjä puolestaan pyrkii maksimoimaan omat saatavansa. Tinkiminen on jokapäiväinen, välttämätön rutiini. Ylipäänsä yksinkertainenkin ostotoimenpide pitää sisällään paljon enemmän sosiaalista kanssakäymistä kuin Suomessa. Vilkkaan risteyksen vieressä paistetussa maissintähkässä ei ole hintalappua kyljessään. Haluaisin siis laatia teille tässä ja nyt yleiset tinkimisohjeet tulevaisuuden varalle. Nämä periaatteet soveltunevat myös moniin muihin, öh...kehittyviin maihin.

Prosessi ja toimenpiteet:

1) Jos näet kaupassa tuotteen, joka herättää heti mielenkiintosi, tee hyvä ihminen kaikkesi innostuksen peittämiseksi. Riehaantumalla pilaat mahdollisuutesi reiluun hintaan alta aikayksikön.
2) Vilkuile kaikkia tuotteita kuin viimeviikkoista makkaraa. Valitse sitten näennäisen sattumanvaraisesti se, mistä pidit ja kysäise ohimennen paljonko maksaa.
3) Myyjän heittämä hinta on yleensä ainakin kaksin-kolminkertainen kohtuulliseen nähden. Sano, että saattaisit pitkin hampain pulittaa noin viidesosan pyydetystä.
4) Tässä vaiheessa myyjä torjuu ehdotuksen välittömästi ja nauraa kunnolla päälle. Myyjän kaverit hekottavat myös. Seuraava tarjous on kuitenkin jo hieman parempi kuin alkuperäinen.
5) Pyörittele tavaraa löyhästi käsissäsi ja nyrpistele naamaasi kuin olisit haukannut homeista sitruunaa. Korosta tuotteen vikoja, aitoja ja keksittyjä.
6) Myyjä suostuu alentamaan hintaa mutta ei kuitenkaan vielä riittävästi.
7) Heitä tuote pois ja lähde välinpitämättömän oloisena kävelemään.
8) Tässä vaiheessa kuulet usein myyjän huutelevan sinulle toinen toistaan parempia tarjouksia. Kun hinta alkaa kuulostaa mukavalta, voit lampsia takaisin ja hakea tavaran pois. Toinen vaihtoehto on kierrellä muut putiikit läpi paremman/halvemman kapineen perässä.

Kapitalismin lakeja edelleen noudattaen, on hyvä pitää mielessä, että jos myyjä on paikan ainoa, hän on siitä tosiasiasta hyvin tietoinen ja neuvottelussa selvässä etulyöntiasemassa. Kannattaa siis mahdollisuuksien mukaan hakeutua markkinoille, jossa samaa settiä kaupittelee kymmenen eri jannua.

Joku voisi kysyä, miksi ylipäänsä tinkiä Intiassa tuotteesta, joka maksaa 50 senttiä. Henkilökohtaisesti en vain pidä siitä tunteesta, että minua on höynäytetty. Siksi kinastelen usein länsimaisittain mitättömistä summista pitkiäkin aikoja. Tunnen myös jonkinlaista kollektiivista velvollisuutta kaikkien ulkomaalaisten puolesta. Jos alkaisin kuluttamaan rahaa harkitsemattomasti, paikalliset tottuisivat entistä enemmän siihen, että valkonaama on vain vähä-älyinen rahasampo.