Olen ehkä aiemmin maininnut, että kämpässämme käy iltaisin ruoanlaittopuuhissa sisäkkö, jolle maksamme suomalaisittain katsottuna naurettavan pienen kuukausipalkkion. Tilanne muuttui sikäli, että nyt residenssissämme majailee oma palvelijamme vuorokauden ympäri. Kämppäkaveri Phuntsokin vanhemmat ovat tällä hetkellä visiitillä ja he päättivät "antaa" yhden perheen palveluskaartin jäsenistä meille. Nyt siis olohuoneessa istuu 22-vuotias tummapiirteinen, lukutaidoton ja äärimmäisen ujo maalaistyttö, joka puhelee nepalia ja jonkun verran hindiä. Kämppikset pähkäilivät, että koska uusi perheenjäsenemme on meille käytännössä ilmainen, voimme maksaa edelliselle sisäkölle pientä korvausta pyykinpesusta. Silloin uusi palvelija ei rasittuisi liikaa heti kättelyssä.

Mitäpä tämä meitä paasaamaan tuotu nuori nainen sitten tekisi koko päivän? Kielitaito on vajavainen ja hän ei näytä olevan tottunut liikkumaan neljän seinän ulkopuolella, erillä perheestä. Eilen hankimme sentään kolhoosiimme television, osin häntä varten. Phuntsokin perhe on taatusti kohdellut palvelijaansa hyvin ja todennäköisesti pelastanut hänet raa'alta elämältä maaseudun köyhyydessä. Tyttö saa sentään olla siistissä sisätyössä kiireettömässä ympäristössä. Silti hänen lukutaidottomuus oudoksuttaa minua. Perheen äiti ei näemmä käy töissä, joten hän on viettänyt kaiken aikansa palvelijansa kanssa. Eipä viitsinyt valistaa tyttöä sen kummemmin. Kun kysyin toiselta kämppikseltä Tenzingiltä asiasta, hän kertoi minulle, että palvelijoille ei todellakaan ole tapana opettaa mitään, ellei se liity suoraan hänen työsuoritustensa parantamiseen.