24 tunnin kuluttua nousen lentokoneeseen ja pamautan Wienin kautta Helsinkiin.

"No, mitäs tykkäsit Intiasta?"
Jaa...Tämä oli ehdottomasti kaikkein erikoisin ja eksoottisin paikka, missä olen ikinä ollut. Mikään maa tulee tuskin vastaamaan hullunkurisuudessaan tätä mestaa.

"Oliko reissusta hyötyä?"
Ulkomailla oleskelusta hyötyy aina. Tietotekniset ja kulttuurilliset valmiudet kehittyivät. Työkokemusta tilille.

"Osaatko nyt sitten hindiä?"
Aika perustasolla. Kielen opiskelumotivaatio ei ollut huipussaan. Ryhdyin miettimään sitä, tulenko loppujen lopuksi asumaan tässä maassa uudelleen.

"Oliko naistouhua?"
Aika hiljaista.

"Kävitkö joogaamassa?"
Melkoinen klisee, tuo.

"Harjottelitko Kama Sutraa?"
Joo. Siskos kanssa.

"Olisit voinut tuoda sieltä minullekin jotain..."
Laukku painaa jo tällaisenaan ihan hitosti. Sori nyt vaan.

"Höh. No onko kiva palata Suomeen?"
Kyllä. Tammikuussa alkaa pesti ylioppilaskunnan hallituksessa. Samalla voisi lopetella opintoja, eli tehdä gradua.

"Päättyvätkö siis nämä pohjattoman mielenkiintoiset blogituksesi tässä ja nyt?"
Siltä näyttää. Tässä kai pitää lähteä uudestaan ulkomaille, jotta keksii jotain kirjoiteltavaa.

"Onko vielä jotain sanottavaa, ennen kuin vedän vivusta?"
Kepu pettää aina.