Olen Pitkäsen Tuure, 26-vuotias sosiologian opiskelija Tampereelta. Tein tämän blogin lähinnä matkapäiväkirjaksi Intian-reissuni ajalta 10.7. - 22.12.2006. Sähköpostiosoitteeni on tuure.pitkanen@uta.fi

12.11.06

Tämän postituksen otsikoksi sopisi vaikka "Kaikenkarvaiset ystäväni", taannoista söpöilytelevisio-ohjelmaa mukaillen. Tulin tänään kämpälle juoksuklubin tapaamisesta. Ilta oli jo pitkällä. Lähdin kapuamaan pimeää porraskäytävää pitkin kohti kämppääni, pikkuruinen taskulamppu kädessäni, kun havaitsin ylempänä liikettä. Vastaan oli kipittämässä paksu, märkä rotta. Elukka pystyisi kilpailemaan koollaan miltei täysikasvuisen kissan kanssa. Heittelin ilmoille epämääräisiä kungfuliikkeitä ja muka-pelottavia suhina-äänitehosteita mutta otus ei kuitenkaan tehnyt mitään agressiivisia eleitä. Pönäkän rakenteensa rajoittamana se tyytyi vain lyllertämään hätääntyneenä loppumatkan alas. Myöhemmin illalla sain vilkaista kaveria vielä toistamiseen ja silloin piti vain todeta, että kun luomakunnalle jaeltiin kauneuspisteitä niin rotat olivat varmaan kimppapaskalla.

Yleensä majapaikalle myöhään illalla noustessa pidän päätäni hieman kenossa, koska portaikossa singahtelee silloin tällöin yksinäinen lepakko. Eivät kuulemma ime verta täällä päin maapalloa. Lepakoilla on nopeutta sen verran, että äkkiseltään voisi luulla nähneensä pikkulinnun. Erotuksena kuitenkin se, että lepakko taivaltaa aivan ääneti. Seuranamme on siis rotta ja lentäviä rottia. Vai eikös puluja yleensä herjata sillä nimikkeellä? Mutta hei, niitäkinhän löytyy! Jostain syystä nämä kuopiolaisen pullahaukan kanssa aivan identtiset linnut halajavat asuntoomme sisälle. Kerran yksi taituri oli keplotellut itsensä vessan pikkuruisesta ikkunasta sisälle ja elämöi siellä lämpimikseen. Sihti pöntön suhteen oli yhtä surkea kuin tukevasti humaltuneella teinimiehellä.

Hyönteispuoli on myös hoidettu. Ostin kerran kierosilmäiseltä ja ruskeahampaiselta katukauppiaalta kaksi kappaletta rottinkituoleja pikkurahalla. En kuitenkaan osannut aavistaa, että hintaan (ja tuoleihin) sisältyi torakkasiirtokunta. Kun tällä tavalla menee tunaroimaan niin ötököistä saa pysyvän vieraan. Olen joskus elätellyt toivoa siitä, että aika ajoin katossa vetelehtivät pikkuiset liskot tyydyttäisivät niillä ruokahaluaan.

Toisaalta kaikkien näiden kaverusten kanssa oppii elämään yllättävän vaivattomasti.